9. huhtikuuta 2013

Katsojan kultaiset säännöt

Tarja Kilpeläinen
Teatterikärpänen henkeen ja vereen


Kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu 13.2.2013 blogissa Teatterikärpäsen puraisuja 2. Kirjoituksen herättämiä lukijakommentteja on mahdollista lukea myös sieltä.

Muutaman kerran olen todella suivaantunut kanssayleisön käyttäytymiseen esityksen aikana, joten lienee ajankohtaista tehdä tämä blogikirjoitus, josko vaikka joku tuntisi piston sydämessään ja käyttäytyisi seuraavalla kerralla toisin. Siivousprojektini tiimellyksessä käsiohjelmien joukosta löytyi "Katsojan kultaiset säännöt"-lappunen, jonka olen napannut mukaani Kansallisteatterista. En tiedä löytyykö näitä netistä mistään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Laitan tähän sanasta sanaan lappusen viestin, eli joukossa ei ole omia mielipiteitäni, kaikesta olen toki samaa mieltä!

Teatterietiketin laadinnassa ovat olleet mukana Vallilan ala-asteen oppilaat.

MITÄ TEATTERISSA SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ :

* tule ajoissa paikalle, myöhästyneenä pääset mukaan vasta väliajalla

* jätä takit ja hatut vartioituun naulakkoon esityksen ajaksi

* jätä reput ja eväät naulakkoon

* ole huomaavainen kanssakatsojille, tule ilman vahvoja tuoksuja

* tee väliaikatarjoilusta ennakkotilaus, niin vältyt jonottamiselta

* löydä ajoissa oma istumapaikkasi

* sulje kännykkä, kaikki soittimet ja pelit

* valokuvaaminen ja esitysten nauhoittaminen ei ole sallittua

* juttele vierustoverille vasta väliajalla

* naura, jos esitys naurattaa ja itke, jos esitys itkettää

* nauti väliaikavirvokkeita vain teatterin lämpiöissä

* jätä rapisevat makeiset kotiin

* väliajalla voi käydä naisten/miestenhuoneessa

* jos pidit esityksestä, näytä se taputtamalla, voit myös huutaa "Bravoo!" tai nousta seisomaan ja taputtaa

* jos haluat, voit lähettää kiitokset näyttelijöille, vaikkapa kukkia

* nauti ainutkertaisen elävän esityksen taiasta

Että näin! Itseäni häiritsee suunnattomasti se, että monella on tapana jatkaa juttelua ja pulinaa vielä siinä vaiheessa kun valot himmenevät. Itselleni esitys alkaa aina jo silloin eikä vasta ensimmäisen repliikin lausumisen jälkeen. Moni kuvittelee, että siihen asti voi jatkaa omaa juttelua ... Ärsyynnyn myös siitä, että muutamilla on tapana kommentoida tapahtumia vierustoverilleen ääneen kesken esityksen! Tämän joutaa tehdä väliajallakin. Ja sitten se kännykän käyttö... Lienee itsestäänselvää pistää kännykkä kokonaan pois päältä, sillä mitä hyötyä on pitää sitä edes äänettömällä? Olen nähnyt ihmisten tutkivan esim. tekstareita kesken esityksen ja hienosti kännykkä valaisee kasvot ja näkyy näyttämöllekin mainiosti kuulemma. Joskus puhelin on soinut ja siihen on jopa vastattu, kesken hautajaiskohtauksen. Väliajalla kännykän voi laittaa päälle, kunhan muistaa sulkea sen sitten uudestaan tultuaan takaisin paikoilleen. Ja ne rapisevat makeiset voi todellakin syödä jossain muualla. Teatteri ei muutenkaan ole mikään eväidensyöntipaikka! Joskus yskänkohtaus yllättää (itselläkin usein) , se on inhimillistä ja sille ei voi mitään, mutta yskänpastilliksi kannattaa valita jotain muuta kuin paperipäällysteisiä kurkkukarkkeja.

Jos tulee mieleen vielä muuta, saa kommentoida vapaasti... Niin ja mikähän taika siinä muuten on, että lähes poikkeuksetta ne rivin keskimmäisillä paikoilla istuvat saapuvat saliin viimeisenä !?

6 kommenttia:

  1. Tämähän on järkevä lista! Vasta äskettäin törmäsin tapaukseen, kun teini (katsoja) päätti ilmestyä esitykseen 20 minuuttia myöhässä. Tuli "väärästä" sisääntulosta, ovesta joka oli puolivahingossa jäänyt auki. Näin ollen ilmestyi suoraan lavalle. Huvittava tilanne kun teinityttö totaalisesti jähmettyi kun tajusi itsekin, että on yhtäkkiä keskellä näytelmää ja 75 katsojaa tuijottaa häntä. Tuskin tulee toiste myöhässä. Taisi sitä aikalailla hävettää.

    VastaaPoista
  2. Yksi huvittava tapaus sattui Tampereella Hiiriä ja ihmisiä-näytelmän aikana. Vieressäni istunut pariskunta höpötti koko ajan ja räpelsi kännyköitään, lavalla näyttelijä sanoi "Nyt syömään!" ja esitys siis jatkui vielä, mutta tämä pariskunta pomppasi takkeineen ylös ja tokaisi "Vihdoinkin väliaika" ... ja noloina sitten istuivat takaisin paikoilleen.

    VastaaPoista
  3. Viime syksynä Lontoossa Les Misérables -musikaalin katsomossa omaa paikkaa ympäröiviin tyhjiin penkkeihin ilmaantui 15 min esityksen alun jälkeen kookkaahko joukko aasialaisia nuoria (ei arvolatausta kansallisuuden vuoksi, fakta vaan), joista viereeni istunut nuori mies otti ja nukahti melko pian. Havahtui kyllä herkullisesti taputtamaan missaamilleen laulusooloille kun muut tuhat ihmistä rämähtivät osoittamaan suosiotaan. Kävi vaan mielessä että hyvin käytetyt 60 puntaa.

    (Sellainen veikeä käytäntö havaittavissa tuollaisessa megamusikaalissa, että ovimiehille on ilmeisesti ihan ohjattu tietyt draamalliset kohdat joissa myöhäisiä voi päästää sisään. Sen verran skarpisti levähtivät oviverhot auki.)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Vielä hämmentävämpää oli se, että olin itse tuossa Tarun tapauksessa lavalla, kun kuulen kyseisen teinitytön pöllähtävän takaani lavalle. Sitten kuulen hänen poistuvan ja hetken kuluttua saapuvan takaisin tilaan. Onneksi silloin oma kohtaukseni päättyi ja pääsin ohjaamaan kyseisen katsojan lavan takakäytäviä pitkin (jotka eivät ole esityksen aikana todellakaan katsojille tarkoitettu paikka)tyhjälle reunapaikalle. Mielenkiintoista.

    Samaisessa esityksessä näin mainiosti erään herttaisen katsojan kasvot ja pienien sormien vipellyksen kännykän kelmeässä hehkussa. Yritin epätoivoisesti ravistella kyseistä henkilöä jäätävällä tuijotuksella lavalta, mutta hänen keskittymisensä kännykkää kohtaan oli täysin herpaantumaton. :D uskomatonta.

    VastaaPoista
  6. Moni tosiaan luulee, että sen kännykän voi ikään kuin salaa kaivaa laukustaan tarkistaakseen, onko kukaan soittanut tai vaivihkaa lähettää tekstiviestin jollekin. Eivät tajua, miten se valo oikeasti hämärässä katsomossa loistaa kuin kuutamo taivaalla.

    VastaaPoista