esittävän taiteen opiskelija
Huomioita yhden kesäteatterinäytelmän tekemisestä
Kävipä kerran niin, että minua pyydettiin kotiseudulleni ohjaamaan kesäteatterinäytelmää. Kokemattomana kesäteatterin tekijänä ajattelin, että saan vapaasti ehdottaa itselleni mieluisia näytelmiä ja sitten niistä tehdään jokin. No, ei tehty.
Ystävällisesti minulle ilmoitettiin, että ehdottamani näytelmät eivät ole sitä mitä kesällä halutaan nähdä lavalla, joten aloi etsiä uusia näytelmiä. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen maksavan tahon kanssa näytelmästä ja pystyimme aloittamaan näyttelijöiden haalimisen.
Kun työryhmä oli suurin piirtein kasassa, aloitimme näytelmän harjoitukset. Huonojen ilmojen pelossa aloitimme treenit sisätilassa, mutta nopeasti huomasin tämän huonoksi ratkaisuksi. Varsinainen näyttämö olisi paljon suurempi kuin tarjolla ollut tila, joten sateenkin uhalla siirryimme ulkoilmaan.
Harjoittelu valmistaa siihen, että voi kelissä kuin kelissä mielentilasta riippuen suorittaa sellaisella tasolla, mikä tyydyttää maksavaa yleisöä. Tämä on jälkiviisastelua, mutta jos olisin tajunnut edellisen virkkeen kun aloitin treenaamisen, olisin päässyt pienemmillä päänsäryillä. Onneksi edes kelit olivat hyvät koko kesän!
Loppuvaiheessa harjoituksia iski tietenkin perinteinen ”tästä ei tule mitään”-jakso. Tämän vuoksi työtapoja täytyi vähän muuttaa. Tutkimista piti vähentää ja keskittyä enemmän hyvän lopputuloksen tekemiseen. Se on toki vähän kurja ajatus, mutta olimme tekemässä näytelmää jota ihmiset tulisivat katsomaan.
Kaikesta kuitenkin selvittiin ja näytelmä tuli valmiiksi. Esityksiä oli, ja niissä kävi ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti