Outo teatteri

Susanna Laine
teatterin vanhapiika

Outo teatteri

Oma kokemukseni teatterista on hyvin vähäinen, heikko, minimaalinen tai näin ainakin ajattelen. Tosin mikä edes on "erittäin kokenut" teatterikatsoja, teatterin tekijä, kokija... termi(itti)viidakko on loputon, kun kuuntelee teatterin alueella pyörijöitä!

Tuntuu, että enää olisi liian yksinkertaista sanoa: "Hei minä tulin katsomaan sinun esitystäsi, olen siis katsoja ja esiinny sinä siellä lavalla minulle, sanon sinua esiintyjäksi."

Teatterilla pyritään välittämään viestejä. Joskus vain lavalta katsomoon ja joskus otetaan katsomo mukaan tekemään. Tämä on ihan ok. Tosin kaikille ei ole, ja se usein tekijäporukassa tuntuu unohtuvan. Usein olen tunnistanut myös produktiosta jokun tavoitteen tai siitä edes kuulee puhuttavan. Toisinaan ohjaaja kirjoittaa sanottavansa käsiohjelmaan, sen sijaan että osoittaisi selvästi sen esityksellään - oho, no nyt tein oletuksen, että esitys on ohjaajan esitys.

Haluaisin teatteria tehtävän uudella ja tuoreella tavalla, että se voisi puhutella paremmin myös minua. Nyt koen teatterin olevan vanhaa ja pölyistä tai ainakin vielä suhtautumiseni teatteriin on tämä. Tosin hyväksyn, että sitä voi tuulettaa hyvien kokemusten myötä.

Toisinaan mietin, miksei teatterin tekijät ota huomioon koko kokemusta. Jos väliaikatarjoilun pulla on kuivaa, katsomossa on huono penkki (joka keikkuu ja natisee) ja verhojen takaa kuuluu näyttelijöiden supina (tai jonkun urpon katsojan) niin esityksen itsessään täytyisi olla äärettömän kiinnostava, jotta pienet virheet ja mokat eivät vaikuttaisi kokemukseen negatiivisesti. Kyllä ne vaikuttavat.