Sanna Väisänen
teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija
Devising lähtökohtana teatterityöskentelyssä
Teatteri on parhaimmillaan syntyvää ja kasvavaa hyvää oloa tai ainakin sellaisen teatterin piirissä olen itse voinut Narrin nuorisoteatterissa varttua.
Ominaisinta teatterin tekemisessä minulle on työryhmälähtöinen devising-menetelmä, jossa jokainen työryhmän jäsen voi tuntea kuuluvansa joukkoon ja tarinaan sen luomisen alkuvaiheista asti.
Teatteriproduktiolle mikä tahansa voi olla lähtömateriaalia. Aihetta tai teemaa voi kasvattaa pienien improvisatoristen kohtauksien kautta, jolloin voi nähdä helposti, mistä ryhmänä halutaan puhua: mikä on meidän ryhmän aihe?
Pitää mennä lavalle ja avata suu. Heittäytymällä saa kiinni siitä, mistä oma alitajunta ja keho kertovat, mitä kaikkea sanatonta meissä on. Heittäytymällä sanattomasta tulee näkyvää.
Ohjaajan tehtävä on tässä työskentelytavassa tunnistaa tarkentuva aihe, tunnistaa aiheen oikea näkökulma ja rohkaista työryhmää syventämään aihetta. Näin syntyy pieniä kokonaisuuksia, joista esitys alkaa muodostua. Esityksen voi kuroa yhteen paloista.
Ohjaaja ei voi olla yksin itsensä ja oman ideansa kanssa, vaan tarvitsee taakseen tuekseen työryhmän. Tästä syntyy hyväksymisen kautta hyvää oloa. Kun ohjaaja ei rajoita idean syntymistä työryhmässä, voi tehdä itsestään näkymättömän, vaikka on tullut antaneeksi lähtöimpulssit työryhmäläisilleen. Ohjaaja ei voi ulkopuolelta tyrkyttää valmista kaavaa tai muottia työryhmäänsä, vaan koen että jokaisesta ryhmäläisestä voi syntyä jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Teatterityöskentelyssä yksi hienoimmista asioista on huomata, että esityksellä on oma sielu, jota ei voi tunnistaa täysin prosessin edetessä. Silloin myös syntyvään esitykseen pääsee jotain arvokasta, jokin salaisuus, joka paljastuu vasta ensi-illassa. Täten katsojaa haastetaan tutkimaan esitystä itsensä kautta, ja näin ohjaaja tulee siirtäneeksi oman lähtöimpulssinsa katsojalle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti